Supervoimablogi

Hyvää viittomakielen päivää!

Tänään 12. helmikuuta vietetään Carl Oscar Malmin 192. syntymäpäivää. Tämä porvoolaisen sotakamreerin kuuromykkä poika oli niin hoksaavainen, että hänet lähetettiin 8-vuotiaana yksityisoppilaaksi tukholmalaiseen kuurojen kouluun. Jo 1800-luvulla tiedettin, että kuuroja on turha opettaa puheella tai puhumaan. Kun korvat eivät toimi, tieto menee parhaiten perille viittomakielellä.

Kasvattajien arviot osuivat oikeaan: hyvässä, viittomakielisessä opetuksessa pojasta kasvoi oman aikansa yleisnero, jota kiinnosti kaikki tähtitieteestä valokuvaamiseen.

Valmistuttuaan koulusta C. O. Malm halusi levittää opin sanaa myös suomalaisille kuuroille. Siihen aikaan, 1840-luvulla, Suomessa ei ollut yhden yhtä kuurojen koulua. Pari huijariopettajaa saattoi olla.

20-vuotias Malm perusti ensimmäisen kuurojen koulun kotiinsa Porvoon Kankurinkujalle 1.10. 1846. Sinne hän otti kaksi kuuroa nuorukaista yksityisopetukseen: 12-vuotiaan Fritz Hirnin ja 18-vuotiaan Sten Sirénin. Hirnistä kasvoi aikanaan merkkimies kuurojen yhteisöön, mutta se on toinen tarina.

C. O. Malmin oppilasmäärä kasvoi kasvamistaan vuosien varrella, mutta koululla oli taloudellisia vaikeuksia. Porvoolaiset riensivät apuun kansallisrunoilija J. L. Runebergin johdolla. Koulua tuettiin yksityisin lahjoitusvaroin ja sille asetettiin johtokunta, jossa oli mm. edellä mainittu Runeberg. Koulun johtokunta ryhtyi varainkeruun lisäksi toimenpiteisiin, jotta kuuromykkäin opetusta saataisiin laajemminkin Suomeen.

Valtion koulu perustettiin Turkuun 1860. C. O. Malmista tuli koulun opettaja, sillä kuuromykkää ei pidetty soveltuvana kokonaisen koulun johtajaksi. Sillä ei toki ollut mitään merkitystä, että samainen kuuromykkä oli ylipäätään perustanut maamme ensimmäisen kuurojen koulun. 1800-luvulla vammaisia ei pidetty kovin kykenevinä osallistumaan yhteiskuntaan. Se oli ihan ymmärrettävää, kun opetuksen tasokin oli mitä oli.

Turun kuuromykkäin koulusta ponnisti yhteiskuntaan lukuisia kuuroja. He olivat koulusta lähtiessään huomattavasti viisaampia kuin sinne tullessaan. Ja mikä tärkeintä: heillä oli ensimmäistä kertaa elämässään kieli, jolla he saattoivat ilmaista itseään.

Valitettavasti 1800-luvun lopulla ryhmä kuurojen opettajia joutui Milanon kongressissa kummallisen joukkoharhan valtaan, minkä johdosta Euroopassa otettiin yleisesti käyttöön puheen oppimiseen tähtäävä oralistinen opetusmetodi. Koska oppitunnit käytettiin puheen mongertamiseen, varsinainen opetus jäi vähiin. Viittomakielen käytöstä rangaistiin. Useita kuurosukupolvia jäi paitsi kunnollista yleissivistystä. Heidän kielitaitonsa niin viittomakielessä kuin kirjoitetuissa kielissäkin jäi heikoksi, eikä puhutunkaan kielen hallinta onnistunut kaikilta niin hyvin. On yllättävän työlästä oppia puhumaan sujuvasti, jos ei itse kuule puhetta.

Kaiken tämän lisäksi kuuroja pakkosteriloitiin, jos oli syytä epäillä että heistä sikiäisi lisää kuuroja. Syntymäkuurot eivät saaneet myöskään mennä keskenään naimisiin. Tästä huolimatta moni onnistui kiertämään sääntöjä, sillä kuurot ovat loppujen lopuksi aina olleet varsin nokkelia selviytymään sortovallan alla.

Kun opettajat lopulta 1970-luvun taitteessa ymmärsivät, ettei oralismilla pääse puusta pitkään, viittomakieli palasi kuurojen opetukseen. Silloin alkoi uusi aikakausi. Viittomakieli vahvistui ja siitä alettiin olla ylpeitä. Kuurot alkoivat kouluttautua. Suomeen ilmestyivät ensimmäiset ammattimaiset viittomakielentulkit.

Kuurojen Liiton perusteellisen edunvalvonta- ja vaikuttamistyön tuloksena viittomakieli huomioitiin perustuslaissa 1995. Viittomakielilaki saatiin 2015. Tulkkauspalvelulaki takaa – tai sen pitäisi taata – että viittomakieliset saavat tulkkausta työssä, asioinnissa ja opiskelussakin. Toki Kansaneläkelaitos tapansa mukaan yrittää työntää kapuloita tasa-arvoisen yhteiskunnan rattaisiin (siitä voi lukea tarkemmin täältä). Juridisen perustan pitäisi siis olla kunnossa, mutta todellinen yhdenvertaisuus on vielä valovuosien päässä.

Viittomakielisistä löytyy valtavasti arvokasta resurssia työmarkkinoille. Se resurssi seisoo tyhjän panttina tai tekee hanttihommia, sillä suurin työllistymisen este ovat ennakkoluulot. Ne samat ennakkoluulot, jotka estivät C. O. Malmia pääsemästä kuurojenkoulun johtajaksi.

Mutta mietitäänpä nyt hetki. Milloin ennakkoluulot ovat vieneet maailmaa eteenpäin? Uskallan väittää, että eivät koskaan. Sen sijaan historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka ennakkoluulot ovat johtaneet sotiin, kurjuuteen, sortoon ja kärsimykseen. C. O. Malmkin masentui ja kuoli keuhkokuumeeseen 1863, koska häntä ei pidetty kelvollisena koulun johtajaksi.

Ole se poikkeus, jota tämä umpimielinen maailma tarvitsee: kohtaa viittomakielinen ja näe potentiaali hänessä.